Ohjelmatyöstä ja sen prosessista yleisesti keväällä 2020 on oma ketju täällä:
viewtopic.php?f=5&t=1392
Talousohjelmatyön tavoitteena on, että piraattien talouspolitiikka on johdonmukainen osa piraattipolitiikkaa. Talouspolitiikan on vastattava nykyajan haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä oltava linjassa piraattien laajempien tavoitteiden kanssa. Kirjoitan tähän aluksi tiiviin esityksen siitä, mitä talouspolitiikka perinteisesti tarkoittaa sekä piraattien nykyisistä talouspoliittisista linjoista. Näiden alle kirjoitan auki omia ajatuksiani piraattien talouspolitiikan kehittämisestä. Meidän ei tarvitse tehdä perinteistä talouspolitiikkaa, mutta meidän olisi hyvä olla perillä talouspolitiikan toimintakentästä.
Talouspolitiikan pikakurssi
Perinteisiä talouspolitiikan välineitä:
Finanssipolitiikka, joka sisältää esimerkiksi julkisen kulutuksen ja investoinnit sekä verotuksen ja julkisen velan.
Rahapolitiikka, joka sisältää esimerkiksi liikkeellä olevan rahan määrän ja valuuttakurssien sekä korkotason sääntelyn. Euroalueella rahapolitiikkaa tekee Euroopan keskuspankki.
Ulkomaankauppapolitiikka, joka sisältää viennin ja tuonnin sääntelyn ja tukemisen, esimerkiksi tullit ja vientituet. Merkittävä osa Suomen kauppapolitiikasta tehdään Euroopan unionissa.
Tulopolitiikka eli palkoista ja työehdoista sopiminen sekä työmarkkinoiden sääntely. Tulopolitiikka on Suomessa perinteisesti tehty kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja valtion toimesta.
Kilpailun ja monopolien sääntely.
Elinkeinoelämän tuet ja sääntely sekä yksityisten investointien tukeminen, esimerkiksi ympäristöpoliittisista, innovaatiopoliittisista tai aluepoliittisista syistä.
Valtion omaisuuden hoito ja omistajaohjauspolitiikka.
Talouspolitiikan perinteiset tavoitteet ovat yleisellä tasolla talouskasvun ja työllisyyden tukeminen sekä hintavakaus eli inflaation ja deflaation torjuminen. Lisäksi talouspolitiikalla vaikutetaan tulonjakoon ja elinkeinorakenteeseen ja tasoitetaan suhdannevaihteluita eli käytännössä elvytetään laskusuhdanteessa. Keynesiläisessä talousajattelussa korostetaan finanssipoliittista elvytystä eli esimerkiksi veronkevennyksiä, julkisia investointeja ja lainaa, joiden tarkoituksena on kasvattaa kokonaiskysyntää. Rahapolitiikkaa korostavassa ajattelussa painotetaan esimerkiksi korkosääntelyä (matalat korot kannustavat investointeihin) ja liikkeellä olevan rahan määrän sääntelyä (eli "setelien painamista").
Kansallisen talouspolitiikan keskeiset toimijat ovat budjetin laativa hallitus ja sen hyväksyvä eduskunta. Poliitikkojen lisäksi virkakoneiston valta on huomattava. Esimerkiksi valtiovarainministeriö on antanut omista tiedollisista ja aatteellisista lähtökohdistaan tehdyn arvion kestävyysvajeesta, jota puolueet tyypillisesti kunnioittavat ja joka siten rajaa talouspoliittisen liikkumavaran. Toisaalta taloustieteilijät ovat myös arvostelleet valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmia ongelmallisista oletuksista.
Kansalliseen talouspolitiikkaan vaikuttavat myös Euroopan unionin sopimukset (esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimus) ja instituutiot sekä kansainväliset sopimukset ja instituutiot, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö WTO. Kansainvälistä talouspolitiikkaa on viimeiset vuosikymmenet luonnehtinut niin sanottu Washingtonin konsensus, joka painottaa muun muassa budjettikuria, finanssimarkkinoiden vapauttamista, vapaakaupan edistämistä sekä julkisen omaisuuden yksityistämistä, joskin sitä on erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen myös kritisoitu aktiivisemmin.
Talouspolitiikan perusasioista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Economic_policy
Suomen valtion budjetin kokonaiskuvaa hahmottava visualisointi:
http://www.valtionbudjetti.fi/
Piraattien nykyinen talouspolitiikka
Piraattipuolueen nykyisessä talousohjelmassa linjataan, että piraattipuolue toimii perinteisen talouspoliittisen jaottelun ulkopuolella. Puolueen ei tarvitse sitoutua mihinkään valtavirran talouspoliittiseen ajatteluun ja piraattien kannalta kiinnostavaa on myös se, että tieteellisessä talousajattelussa on myös uudenlaisia talouden hahmottamisen tapoja.
Piraattien nykyiset talouspoliittiset linjat sisältävät esimerkiksi yritystuista ja maataloustuista luopumisen, verotuksen yksinkertaistamisen, työmarkkinoiden ja erityisesti prekaarin työn ja erilaisten elämäntilanteiden yhdistämisen sujuvoittamisen perustulolla sekä työnantajalle ilmaisten työharjoittelujen vastustamisen. Paikallisella tasolla tuotettujen palvelujen osalta kannatetaan paikallisen itsehallinnon vahvistamista ja agnostismia suhteessa julkiseen ja yksityiseen palvelutuotantoon.
Eurokriisin oloissa kirjoitetussa Eurooppa-ohjelmassa vastustetaan yhteisvastuiden lisäämistä ja Euroopan vakausmekanismin kasvattamista. Ohjelman mukaan euroalue on pilkottava pienemmiksi ja yhtenäisemmiksi valuutta-alueiksi eurokriisin pitkittyessä. Ohjelmassa korostetaan myös pankkien valvontaa ja valvontaelinten avoimuutta. EU:n budjetin kokoa (noin 1 % EU-maiden BKT:sta) pidetään sopivana, mutta painotuksen halutaan siirtyvän maataloustuista tieteen ja teknologian rahoitukseen. Muun muassa kansallisvaltioista riippumattomia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia ehdotetaan.
Euroopanlaajuisen talouspolitiikan (ja yleisesti Eurooppa-politiikan) osalta on huomattava, että Euroopan piraateilla on myös yhteisiä linjauksia. Euroopan piraatit korostavat EU:n sisämarkkinoiden toimintaa, veronkierron ehkäisyä ja kansallisen verokilpailun ("Race to the bottom") ehkäisyä. Esitetään myös digitaalisen talouden demokratisointia. EU:n rakenteellisia rahastoja kannatetaan yleisesti, mutta niihin peräänkuulutetaan läpinäkyvyyttä ja demokraattista ohjausta, esimerkiksi EU-parlamentin roolin kasvattamista.
https://european-pirateparty.eu/programme/finances/