Piraattien talouspolitiikan kehittämisestä

Alue keskustelulle Piraattipuolueen politiikasta ja tulevaisuuden suunnista. Varsinaiset kokousaloitteet puoluekokousosioon!
juho.karvinen
Puoluevaltuusto
Viestit: 28
Liittynyt: Ti Kesä 13, 2017 2:39 am

Piraattien talouspolitiikan kehittämisestä

Viesti Kirjoittaja juho.karvinen » Ma Huhti 06, 2020 2:56 pm

Ohjelmatyöstä ja sen prosessista yleisesti keväällä 2020 on oma ketju täällä:
viewtopic.php?f=5&t=1392

Talousohjelmatyön tavoitteena on, että piraattien talouspolitiikka on johdonmukainen osa piraattipolitiikkaa. Talouspolitiikan on vastattava nykyajan haasteisiin ja mahdollisuuksiin sekä oltava linjassa piraattien laajempien tavoitteiden kanssa. Kirjoitan tähän aluksi tiiviin esityksen siitä, mitä talouspolitiikka perinteisesti tarkoittaa sekä piraattien nykyisistä talouspoliittisista linjoista. Näiden alle kirjoitan auki omia ajatuksiani piraattien talouspolitiikan kehittämisestä. Meidän ei tarvitse tehdä perinteistä talouspolitiikkaa, mutta meidän olisi hyvä olla perillä talouspolitiikan toimintakentästä.

Talouspolitiikan pikakurssi

Perinteisiä talouspolitiikan välineitä:

  • Finanssipolitiikka, joka sisältää esimerkiksi julkisen kulutuksen ja investoinnit sekä verotuksen ja julkisen velan.

  • Rahapolitiikka, joka sisältää esimerkiksi liikkeellä olevan rahan määrän ja valuuttakurssien sekä korkotason sääntelyn. Euroalueella rahapolitiikkaa tekee Euroopan keskuspankki.

  • Ulkomaankauppapolitiikka, joka sisältää viennin ja tuonnin sääntelyn ja tukemisen, esimerkiksi tullit ja vientituet. Merkittävä osa Suomen kauppapolitiikasta tehdään Euroopan unionissa.

  • Tulopolitiikka eli palkoista ja työehdoista sopiminen sekä työmarkkinoiden sääntely. Tulopolitiikka on Suomessa perinteisesti tehty kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja valtion toimesta.

  • Kilpailun ja monopolien sääntely.

  • Elinkeinoelämän tuet ja sääntely sekä yksityisten investointien tukeminen, esimerkiksi ympäristöpoliittisista, innovaatiopoliittisista tai aluepoliittisista syistä.

  • Valtion omaisuuden hoito ja omistajaohjauspolitiikka.

Talouspolitiikan perinteiset tavoitteet ovat yleisellä tasolla talouskasvun ja työllisyyden tukeminen sekä hintavakaus eli inflaation ja deflaation torjuminen. Lisäksi talouspolitiikalla vaikutetaan tulonjakoon ja elinkeinorakenteeseen ja tasoitetaan suhdannevaihteluita eli käytännössä elvytetään laskusuhdanteessa. Keynesiläisessä talousajattelussa korostetaan finanssipoliittista elvytystä eli esimerkiksi veronkevennyksiä, julkisia investointeja ja lainaa, joiden tarkoituksena on kasvattaa kokonaiskysyntää. Rahapolitiikkaa korostavassa ajattelussa painotetaan esimerkiksi korkosääntelyä (matalat korot kannustavat investointeihin) ja liikkeellä olevan rahan määrän sääntelyä (eli "setelien painamista").

Kansallisen talouspolitiikan keskeiset toimijat ovat budjetin laativa hallitus ja sen hyväksyvä eduskunta. Poliitikkojen lisäksi virkakoneiston valta on huomattava. Esimerkiksi valtiovarainministeriö on antanut omista tiedollisista ja aatteellisista lähtökohdistaan tehdyn arvion kestävyysvajeesta, jota puolueet tyypillisesti kunnioittavat ja joka siten rajaa talouspoliittisen liikkumavaran. Toisaalta taloustieteilijät ovat myös arvostelleet valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelmia ongelmallisista oletuksista.

Kansalliseen talouspolitiikkaan vaikuttavat myös Euroopan unionin sopimukset (esimerkiksi vakaus- ja kasvusopimus) ja instituutiot sekä kansainväliset sopimukset ja instituutiot, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö WTO. Kansainvälistä talouspolitiikkaa on viimeiset vuosikymmenet luonnehtinut niin sanottu Washingtonin konsensus, joka painottaa muun muassa budjettikuria, finanssimarkkinoiden vapauttamista, vapaakaupan edistämistä sekä julkisen omaisuuden yksityistämistä, joskin sitä on erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen myös kritisoitu aktiivisemmin.

Talouspolitiikan perusasioista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Economic_policy

Suomen valtion budjetin kokonaiskuvaa hahmottava visualisointi:
http://www.valtionbudjetti.fi/


Piraattien nykyinen talouspolitiikka

Piraattipuolueen nykyisessä talousohjelmassa linjataan, että piraattipuolue toimii perinteisen talouspoliittisen jaottelun ulkopuolella. Puolueen ei tarvitse sitoutua mihinkään valtavirran talouspoliittiseen ajatteluun ja piraattien kannalta kiinnostavaa on myös se, että tieteellisessä talousajattelussa on myös uudenlaisia talouden hahmottamisen tapoja.

Piraattien nykyiset talouspoliittiset linjat sisältävät esimerkiksi yritystuista ja maataloustuista luopumisen, verotuksen yksinkertaistamisen, työmarkkinoiden ja erityisesti prekaarin työn ja erilaisten elämäntilanteiden yhdistämisen sujuvoittamisen perustulolla sekä työnantajalle ilmaisten työharjoittelujen vastustamisen. Paikallisella tasolla tuotettujen palvelujen osalta kannatetaan paikallisen itsehallinnon vahvistamista ja agnostismia suhteessa julkiseen ja yksityiseen palvelutuotantoon.

Eurokriisin oloissa kirjoitetussa Eurooppa-ohjelmassa vastustetaan yhteisvastuiden lisäämistä ja Euroopan vakausmekanismin kasvattamista. Ohjelman mukaan euroalue on pilkottava pienemmiksi ja yhtenäisemmiksi valuutta-alueiksi eurokriisin pitkittyessä. Ohjelmassa korostetaan myös pankkien valvontaa ja valvontaelinten avoimuutta. EU:n budjetin kokoa (noin 1 % EU-maiden BKT:sta) pidetään sopivana, mutta painotuksen halutaan siirtyvän maataloustuista tieteen ja teknologian rahoitukseen. Muun muassa kansallisvaltioista riippumattomia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia ehdotetaan.

Euroopanlaajuisen talouspolitiikan (ja yleisesti Eurooppa-politiikan) osalta on huomattava, että Euroopan piraateilla on myös yhteisiä linjauksia. Euroopan piraatit korostavat EU:n sisämarkkinoiden toimintaa, veronkierron ehkäisyä ja kansallisen verokilpailun ("Race to the bottom") ehkäisyä. Esitetään myös digitaalisen talouden demokratisointia. EU:n rakenteellisia rahastoja kannatetaan yleisesti, mutta niihin peräänkuulutetaan läpinäkyvyyttä ja demokraattista ohjausta, esimerkiksi EU-parlamentin roolin kasvattamista.
https://european-pirateparty.eu/programme/finances/


juho.karvinen
Puoluevaltuusto
Viestit: 28
Liittynyt: Ti Kesä 13, 2017 2:39 am

Re: Piraattien talouspolitiikan kehittämisestä

Viesti Kirjoittaja juho.karvinen » Ma Huhti 06, 2020 3:01 pm

Talousohjelman on syytä olla hyvin linjassa muun piraattipolitiikan kanssa ja sen on vastattava niihin laajoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita aikanamme on. Me voimme tehdä tämän paremmin kuin nykyiset valtapuolueet. Piraatit voivat olla talouspoliittisesti uudistusmielisiä ja epäkonventionaalisia eikä meidän tarvitse sitoutua perinteisen talouspoliittisen ajattelun suuntauksiin. Ollaksemme innovatiivisia meidän on kuitenkin oltava perillä perinteisen talouspolitiikan pelikentästä. Jos jätämme ottamatta kantaa johonkin perinteisen talouspolitiikan keskeiseen kysymykseen, sen olisi hyvä tapahtua tietoisen harkinnan pohjalta eikä siksi, että asia on meille vaikea.

Omia näkemyksiäni piraattien talouspoliittisen ajattelun perusteista:

Ensinnäkin, talouspolitiikan on tunnistettava internetin ja teknologisen kehityksen tuomat yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja haasteet.

Jo piratismikiistoilla oli talouspoliittinen luonne, sillä siinä oli kysymys vakiintuneen liiketoiminnan toimintaedellytyksistä sekä kulttuurin tekijöiden, oikeudenhaltijoiden (usein siis suuryritysten) ja kuluttajien välisestä taloudellisesta vastuunjaosta. Piraattien tekijänoikeuslinjojen yksi perustelu on luovuuteen ja innovaatioihin kannustaminen yhdistelyn ja vanhan päälle rakentamisen kautta.

Myös esimerkiksi yksityisyydensuojalla on vahva talouspoliittinen ulottuvuus, sillä nykyajan suurille teknologiayrityksille henkilötiedot ovat korvaamaton resurssi, "data on uusi öljy". Yleisemmin ottaen digitalisaatio tarkoittaa usein käytännössä energiankulutuksen kasvua ja sillä on siksi vahva yhteys energiapolitiikkaan ja talouspolitiikkaan. Myös digitalisaation on tapahduttava luonnonvarojen kantokyvyn rajoissa. Ekologisesti kestävämpi internet on myös sellainen, jossa kansalaisia valvotaan vähemmän.

Piraattiaatteessa on ollut tapana painottaa esimerkiksi avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, avoimia oppisisältöjä, vertaistuotantoa ja vertaisverkkoja ja muita niin sanottuja digitaalisia yhteismaita tai yhteisresursseja (digital commons) ja julkishyödykkeitä (public good). Näiden arvon tunnistaminen on ollut alusta asti piraattiaatteen ytimessä ja piraatit ovat nostaneet esille niiden ilmentymiä digitaalisessa maailmassa. Yhteisresurssit poikkeavat luonteeltaan sekä puhtaasti julkisen sektorin omaisuudesta että yksityisomaisuudesta.

Digitaalisia yhteisresursseja voidaan tuottaa vapaaehtoisten vertaisten yhteistuotantona (commons-based peer production) joko vapaa-ajalla tai palkkatyönä. Vapaan kansalaisyhteiskunnan lisäksi siis myös julkinen valta ja yksityiset yritykset voivat kohdentaa resursseja yhteisresurssien tuottamiseen ja monessa tapauksessa se on erittäin tarkoituksenmukaista. Piraattien talousajattelussa yhteisresurssien ylläpitäminen ja kehittäminen on yhteiskunnallisen vaurauden lisääntymistä. Talouspoliittisesti tätä voidaan tukea yhtäältä panostamalla julkisia resursseja suoraan niiden kehittämiseen ja toisaalta mahdollistamalla niiden tuotanto palkkatyön ulkopuolella. Toimeentulon irrottaminen palkkatyöstä ja vastikkeellisuudesta on tässä olennaista.
https://en.wikipedia.org/wiki/Commons-b ... production
https://en.wikipedia.org/wiki/Digital_c ... economics)

Yhteisresurssien ajatus itsessään on vanha. Esimerkiksi tieto yhteisenä hyvänä on vanha ajatus, jota ilmentävät esimerkiksi julkiset kirjastot, peruskoulut kuin niin sanottu tieteen kommunismikin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Commons
https://en.wikipedia.org/wiki/Public_good_(economics)

Internet mahdollistaa digitaalisten yhteisresurssien kehittämisen, ylläpitämisen ja käyttämisen laajemmassa mitassa kuin aikaisemmin. Commons-ajattelu on kirjoitettava eksplisiittisesti piraattien talousohjelmaan. Tunnistetaan yhteisresurssien ja julkishyödykkeiden taloudellinen merkitys. Tunnistetaan myös palkkatyön ulkopuolella tapahtuvan työn merkitys, joka sisältää vertaistuotannon lisäksi esimerkiksi kotitöiden, palkattoman hoivan ja vapaaehtoistöiden merkitys.

Toiseksi, talouspolitiikan on vastattava työn murrokseen ja 1900-lukulaisen palkkatyöyhteiskunnan kriisiytymiseen.

Työelämää ja sen instituutioita ei voi enää rakentaa täystyöllisyyden tavoittelulle. Tulevaisuudessa yhä harvemmalla on täyspäiväinen palkkatyö ja yhä useampi on työtön tai erilaisissa epäsäännöllisissä töissä. Tähän voidaan vastata karkeasti ottaen kahdella tavalla. Toisessa näistä työelämän murrokseen ja teknologiseen työttömyyteen vastataan lisäämällä valvontaa, kontrollia ja erilaisia pakkotoimia. Sipilän hallituksen aktiivimalli ja erilaiset ilmaisen pakkotyön muodot ovat merkkejä tästä.

Parempi tapa vastata työn murrokseen on luopua ajatuksesta, että toimeentulo tulee pääasiassa täyspäiväisestä työstä. Kuten nykyisessäkin ohjelmassa painotetaan, ihminen pysyy työelämässä, jos on terve ja kokee työt mielekkäiksi. Vapaassa yhteiskunnassa toimivat työmarkkinat edellyttävät sitä, että ihminen voi itse valita, kuinka paljon ja mitä töitä hän haluaa tehdä. Halutessaan hänellä on oltava mahdollisuus kieltäytyä töistä ilman, että perustoimeentulo vaarantuu. Syynä voi olla esimerkiksi työn epämielekkyys tai epäkiinnostavuus, liian huono korvaus, huonot työehdot tai se, että ajalle on parempaa käyttöä. Nämä syyt eivät kuulu kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisella vallalla ei pidä olla työpoliittisiin syihin vedoten mahdollisuutta vaarantaa ihmisen toimeentuloa esimerkiksi karenssilla tai velvoittaa palkattomaan työntekoon esimerkiksi työkokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan nimissä. Kaiken työllistämistoiminnan on lähdettävä ihmisen omasta tarpeesta ja perustuttava vapaaehtoisuuteen.

Perustulon rahoitus voi tulla perinteisen budjettirahoituksen (verojen) lisäksi esimerkiksi erilaisilla hiiliveroista kerättävänä hiiliosinkona tai yleisemmin pääomista jaettavana perusosinkona. Ajatus perusosingon taustalla on se, että merkittävä osa pääomien arvonlisäyksestä tuotetaan kollektiivisesti (esimerkiksi Googlen ja Facebookin data), joten osa niiden voitoista tulisi jakaa ulos kollektiivisesti perusosinkona.
https://en.wikipedia.org/wiki/Citizen%27s_dividend

Kolmanneksi, talouspolitiikan on otettava vakavasti talouden materiaaliset reunaehdot, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden romahtaminen.

Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kuin talouskasvu ja materiaalisen kulutuksen kasvu saadaan uskottavasti irrotettua toisistaan (toistaiseksi tämä on vain haave), meidän on etsittävä keinoja järjestää talous myös talouskasvun jälkeen. Tässä erilaiset kiertotalouden mallit ovat avainasemassa. Niin kauan kuin ollaan sitouduttu talouskasvuun, kasvuun tähtäävät toimenpiteet on kohdistettava suureen ekologiseen rakennemuutokseen, ekologiseen jälleenrakennukseen.

Talouskasvun kyseenalaistaminen on nykyisessä poliittisessa kulttuurissa radikaalia, mutta ympäristötiede puhuu sen puolesta.


Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Politiikka”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa